Itämeri

Itämeri on ikivanha makean veden järvi. Se on 432 800 km²:n mannermainen ja sisämeri, joka sijaitsee Pohjois-Euroopassa ja on yhdistetty Atlantin valtamereen Pohjanmerellä.

Bosnianlahti pohjoisessa ja Suomenlahti idässä ovat osa Itämerta. Se on yhteydessä lounaaseen, lähellä Tanskaa, Pohjanmereen Kattegatin ja Skagerrakin vesiväylien kautta.

Vuorovesi on erittäin heikko (noin 0,30 metriä). ja joskus tilapäiset ilmaston vaihtelut voivat peittää sen.

Itämeren erottaa sen alhainen suolapitoisuus. Se on paljon vähemmän suolaista kuin muut meret, sillä suolaa on vain 10 g/l verrattuna 34/3 litraan muissa suolavesissä. Syy on yksinkertainen: vesistöt vaikuttavat merkittävästi, varsinkin kun lumi sulaa. Luonnollinen haihtuminen tuskin vastaa suoraa sadetta. Meren suolaisuus noudattaa päinvastaista rytmiä kuin jokien järjestelmä. Jokien matalalla vedenkorkeudella meri saavuttaa korkeimman suolapitoisuutensa helmikuussa. Kun taas toukokuussa, kun joet ovat täynnä vettä, on lumen sulamisen jälkeen tämä suolapitoisuus minimissä. Yleisesti ottaen vedet idässä ja merenpinnalla ovat lievästi suolaisia ​​(10‰ Tanskan salmella ja 5‰ Pohjanlahdella).

Mitä tulee Itämeren vesiin, niissä esiintyy merkittäviä lämpövaihteluita. Kesäisin ne saavuttavat etelässä 16°C, kun taas Pohjanlahdella ne tasaantuvat 12°C:een. Talvella tilanne on aivan toinen: ahtojää peittää Pohjanlahden ja Suomenlahden pohjan sekä monet rannikot, lähinnä Gotlannin saaren pohjoispuolella, Tukholman rannikolla.

Tämä Itämeri on olemassaolonsa velkaa useille joille, jotka ruokkivat sitä runsaasti. Niitä ovat Götan kanava, Dalälven, Indalsälven, Ångermanälven, Umeälven, Skellefteälven, Luleälven, Kalixälven, Torne älv Ruotsissa, Kemijoki, Oulujoki, Kokemäenjoki, Kymijoki Suomessa, Neva, Viro Narva ja Pregolia Venäjällä. , Daugava, Lielupe ja Venta Latviassa sekä Niemen Liettuassa, Pasleka, Veiksel, Wieprza ja Oder (Odra) Puolassa ja lopuksi Uecker, Peene, Recknitz, Warnow, Schwentine ja Trave Saksassa.

Itämeri rajoittuu yhdeksään valtioon. Luoteessa Ruotsi, koillisessa Suomi, idässä kolme Baltian maata (Viro, Latvia ja Liettua) sekä Venäjä Kaliningradin ja Suomenlahden alueilla. Lännessä on Tanska ja lopuksi etelässä rannikko jaetaan Puolan ja Saksan kesken. Näin joen varrella on noin 85 miljoonaa asukasta, jotka ovat etuoikeutettuja todistajia tästä merestä ja sen tuhannesta järvimaisemasta.

Rannikkokaupungeilla on keskeinen rooli, ja tietyt kaupungit erottuvat joukosta asukaslukunsa vuoksi. Venäjällä Pietari on 4 700 000 kaupunkilaisen suuri metropoli, jota seuraa Kaliningrad, jossa asuu 400 000 asukasta. Ruotsissa Tukholma on symbolinen kaupunki, jossa on 743 703 asukasta (ja sen taajama houkuttelee 1 823 210 asukasta), mukana Malmö, jossa on 259 579 sielua, sekä Visby, Gotlannin saaren pääkaupunki, vaatimattomampi 23 000 asukkaan kanssa. Puolassa kolmikaupunki (Gdańsk, Gdynia ja Sopot) muodostaa dynaamisen 1 041 000 asukkaan taajaman, kun taas Kolobrzegissa asuu 50 000 sielua. Suomessa Helsinki loistaa 559 700 asukkaallaan (980 000 asukkaan taajama), jota seuraavat 174 906 asukkaastaan ​​ylpeä Turku, 130 126 asukkaan Oulu, 76 000 asukkaan Pori ja 55 000 asukkaan Kotka. Latvian Riika on vilkas kaupunki, jossa asuu 760 000 asukasta sekä Liepāja (87 000 asukasta) ja Ventspils (44 000 asukasta). Myös Saksa osallistuu tähän rannikkonäköalaan Kielillä ja sen 250 000 asukkaalla, Lyypekin 216 100 asukkaalla ja Rostockilla, jossa on 212 700. Tallinna Virossa on linnoituskaupunki, jossa asuu 387 200 asukkaan yhteisö, kun taas Liettuan Klaipedassa on 1094 asukasta.