Ei-tyhjentävä luettelo.

​

Rehevöityminen on merkittävä Itämeren ongelma, jonka aiheuttavat eri lähteistä, kuten maataloudesta, jätevesistä ja teollisuudesta, peräisin olevien ravinteiden ylimäärä. Tämä johtaa liialliseen levien lisääntymiseen, mikä kuluttaa happea vedestä ja vaikuttaa siten meren kasvistoon ja eläimistöön.
​
Teolliseen ja meriliikenteeseen liittyvä meren saastuminen, joka johtaa haitallisten aineiden, kuten hiilivetyjen ja raskasmetallien, päästöihin, mikä edellyttää tiukkaa hallintaa ja tiukempia ympäristönormeja näiden vaikutusten minimoimiseksi.

​

Muovisaaste Itämerellä, joka johtuu muovijätteen huuhtoutumisesta jokiin ja uhkaamisesta meren villieläimiä. Tämän ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan toimenpiteitä muovin vähentämiseksi niiden lähteellä sekä kierrätystä ja tietoisuutta.

Itämeren happamoituminen lisääntyneiden hiilidioksidipäästöjen vuoksi, haitallinen meren eliöille ja biologiselle monimuotoisuudelle, mikä korostaa CO2-päästöjen vähentämisen tärkeyttä.

Merenkulun ja satamatoiminnan aiheuttama rannikkovesien saastuminen, johon liittyy polttoainepäästöjä, vahingossa tapahtuvia vuotoja ja jätevesiä. Puhtaammat satamakäytännöt ja ennaltaehkäisytoimenpiteet ovat välttämättömiä näiden vaikutusten lieventämiseksi.

​

Rannikkojen ekosysteemien heikkeneminen sääntelemättömän rakentamisen vuoksi, herkkien luontotyyppien vahingoittaminen, mikä edellyttää kestävää kaupunkisuunnittelua ja tiukkoja ympäristömääräyksiä.

​

Teollisuuden aiheuttama kemiallinen saastuminen, joka aiheuttaa raskasmetallien, teollisuuskemikaalien ja myrkyllisten aineiden päästöjä vesistöihin. Ympäristömääräysten vahvistaminen ja teollisuusjätteen käsittely ovat tarpeen tämän saastumisen vähentämiseksi.

​

Offshore-öljy- ja kaasutoimien vaikutukset meren ekosysteemeihin: öljyvuodot ja öljyvuodot aiheuttavat vahinkoa meren elinympäristöille ja biologiselle monimuotoisuudelle, mikä edellyttää korkeita turvallisuusstandardeja ja katastrofitoimenpiteitä.

​

Liikakalastus on lisähaaste, joka uhkaa meren luonnonvarojen kestävyyttä. Kalakantojen ja muiden meren lajien liikakäyttö voi johtaa ekologiseen epätasapainoon, kalakantojen vähenemiseen ja kielteisiin taloudellisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin kalastuksesta riippuvaisille yhteisöille. Liikakalastuksen torjunta edellyttää tehokasta kiintiöiden hallinnointia, merialueiden suojelua ja kestävien kalastuskäytäntöjen edistämistä meren ekosysteemien säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä.